Tietoverkon kautta tapahtuvan häirinnän tarkoituksista ja syistä

JOHDANTO

Tämä on täsmällisempi selvitys itseeni kohdistuvasta tietoverkon kautta tapahtuvasta häirinnästä ja tietomurroista, joihin viittasin tekstissä, jossa kerroin poliisille tekemästäni ilmoituksesta ja päätöksestä esitutkintaan liittyen. Tämä teksti on kirjoitettu ilmoituksen tekemisen jälkeen ja kirjoittamisen yhteydessä se on saanut paljon sellaista lisäsisältöä, josta en poliisille tekemässäni ilmoituksessa kertonut. Osittain jätin myös tarkoituksellisesti sisällyttämättä tiettyjä asioita ilmoitukseeni, koska se olisi tehnyt ilmoituksesta aivan liian monimutkaisen ja vähempikin riittäisi tutkimusprosessin alulle saamiseen – tai niin ainakin toivoin. Todellisuudessa, poliisin ei käytännössä ole mahdollista tehdä kuvailluntapaisille tietomurroille yhtään mitään.

Tämä teksti on varsinaisen kirjoittamisen jälkeen jaettu näennäisesti kolmeen osaan. Ensimmäisessä niistä kuvailen enimmäkseen häirintää itseään. Toisessa osassa esitän enimmäkseen näkemyksiä siitä millaiset ihmiset häiritsijöinä toimisivat ja miksi. Kolmannessa osassa esitän mm. teorian, jota tulee olemaan hankala hyväksyä todeksi, maalailen kaikkiin ihmisiin vaikuttavia tulevaisuudenkuvia, sekä esitän toteamuksia.

Osa 1 — Häirinnästä

- Häirintäskenaarioiden hahmottamisesta
- Häirinnän yksityiskohdista ja psykologiasta
- Tietokoneen luvattomasta etäkäytöstä
- Laitteiden ja ohjelmistojen tietoturva-aukoista

Osa 2 — Häiritsijöistä

- Häirinnän täsmällisestä ajoittamisesta
- Häiritsijöiden identiteetistä
- Sosiaalisisista verkostoista ja niiden hyödyntämisestä
- Eettisistä ohjeistuksista ja moraalinihilismistä
- Siirtymisestä kohti moraalinihilismiä
- Heimoutumisesta

Osa 3 — Loppurutistus

- Jokela, Myrmann, Virginia Tech ja kohteen ehdollistava ohjaaminen itsetuhoon
- Häirinnän tekniikan opettelemisesta
- Teknologian halpenemisesta ja häirinnän arkipäiväistymisestä
- Lakien ja säännösten asettajien, sekä niiden noudattamisien valvojien merkityksettömyys

OSA 1 — Häirinnästä

HÄIRINTÄSKENAARIOIDEN HAHMOTTAMISESTA

Häirintäskenaariot, joita olen mielessäni tuumaillut, paljastuvat suhteellisen monimutkaisiksi, sekä ne ovat systemaattisesti toteutettuja. Ne eivät ole mitään lapsien leikkimielisiä kokeiluja, vaan niiden tarkoitus on selkeästikin pitää häirintää yllä systemaattisesti. Mahdollisilla syillä voisi toki spekuloida loputtomiin, mutta joka tapauksessa niiden seurauksena (aikuis)lukio-opiskeluni ja kehittymiseni siinä lajissa, jota tekisin mielelläni työksenikin – webohjelmoiminen – kärsii. Pidän hyvin mahdollisena sitä, että juuri se on tämän häirinnän tarkoituskin. Tästä pyrin vakuuttamaan Sinua pitkin tekstiä.

HÄIRINNÄN YKSITYISKOHDISTA JA PSYKOLOGIASTA

Yksittäiset häirinnät eivät sinänsä ole erityisen suurieleisiä, mutta olennaista on niiden ajoitus ja jatkuvuus. Eräs häirinnän lajeista on tietokonettani luvattomasti netin kautta etäkäyttämällä vaihdella käyttöjärjestelmän asetuksia (esim. näytönsäästäjän ajaksi yksi minuutti), sammutella kovalevyä (pitää naksahdusäänen), heilutella hiiren pointteria, vaihdella käyttöjärjestelmän kirjasimia, käynnistellä kovalevyä raskaasti käyttäviä toimintoja kuten indeksointi tai tiedostojen siirto, jne.

Saattanet tässä kohdin ajatella, että kyse voisi olla tietokoneviruksesta tai normaaleista käyttöjärjestelmän itse ajoittamista toiminnoista, mutta ne vaihtoehdot ovat poissuljettu. Asiaan eivät ole auttaneet käyttöjärjestelmän uudelleenasennus, ohjelmistopäivitykset, virustorjuntaohjelmat, muut puhdistusohjelmat, eivätkä laitteistojen kuten kovalevyjen, emolevyn, hiiren tai reititinpalomuurien vaihtamiset, eikä myöskään ”epämääräisten nettisivustojen” välttäminen, eikä tehtävienajoituksien läpikäynti, eikä ajossa olevien prosessien seuranta, ei tietokoneen komponenttien lämpötilojen seuranta, eikä laitteiden sammutusasetuksien tarkistus, jne.

Voinette kuvitella kuinka oma keskittymisenne häiriintyisi, jos viereinen ikkuna paukkaisi koko ajan kiinni ja auki tuulen mukana ja pitäisi siinä sitten jonkinmoista kolketta. Tai jos äänimaisemassa olisi mukana esim. kovaääninen hurina, johon sekoittuisi ajoittain toinen hurina, joka ei noudattaisi mitään tiettyä sykliä, vaan se ilmenisi ”omia aikojaan” – joten siihen olisi täten hankala totuttautua ja sitä kautta olla huomioimatta sitä.

TIETOKONEEN LUVATTOMASTA ETÄKÄYTÖSTÄ

Häiritsijöiden täytyy omata oikeus kohdekoneen käyttöön, jotta etäkäyttö yleensä mahdollistuisi, mutta tämän he ovat omineet itselleen omine lupineen. Perustelen tämän myöhemmin tekstissä tarkemmin, mutta käytännössä tämä tapahtuu ohittamalla koko käyttöjärjestelmän käyttöoikeuksien hallinta, hyödyntämällä Windowsin tietoturva-aukkoja, ja täten ohjaamalla käyttöjärjestelmän toimintoja suoraan.

Ohimennen mainiten, tietokonetta etänä käyttäen on myös mahdollista avata ohjelmia virtuaaliselle työpöydälle, jonka näkee vain etäkoneen käyttäjä. Kohdekoneen käyttäjä ei edes tietäisi, että hänen koneellaan on käynnistetty jokin ohjelma – esim. sähköpostiohjelma.

LAITTEIDEN JA OHJELMISTOJEN TIETOTURVA-AUKOISTA

Se joku haluaa murtautua tietokoneelleni internetin kautta, joutuisi menemään läpi myös laitteistopohjaisesta reititinpalomuuristani. Asiansa tietävälle tällaisen esteen ohittaminen on lähinnä triviaalia. Itse en tältä osin omaa asiantuntevuutta, joten ehdotan kokeilemaan googlettaa sanoilla <laitevalmistajan nimi> ja perään sana "vulnerabilities". Päädyt mahdollisesti Secunian sivuille, joilla näitä tietoturva-aukkoja on listattu runsaissa määrin. Kräkkereiden suosimat nettifoorumit ja sivustot ovat tulvillaan erilaisia ohjeita kuinka ohittaa mikäkin laitteistopohjainen este.

Päivälehdissä tälläisiä asioita käsitellään erittäin harvoin ja vaikka käsiteltäisiinkin, ei niiden vaikutus ”peruskäyttäjään” olisi todennäköisesti kovin kummoinen. Jotta peruskäyttäjä huolestuisi asiasta oikeasti, asian pitäisi tulla hänen tietoonsa esim. jonkun hänen läheisen tuttavan kokemusten kautta tai valtavan mediavyörytyksen avittamana. Muussa tapauksessa hän käyttäisi laitteitaan, kuten on ennenkin käyttänyt – eli huolettomasti.

Kaikki Windowsin versiot – itse käytän pääasiassa Windows Vistaa – ovat edelleen tietoturva-aukkoisia, ja ne mahdollistavat koneen totaalisen etäkäytön. Täksikin kuuksi (helmikuu 2008) on taas tulossa uusia virallisia tietoturvapäivityksiä Microsoftilta. Erikseen ovat tietoturva-aukot, joista Microsoft ei tiedota ja joille se ei syystä tai toisesta ole tehnyt vielä mitään tai riittävästi. Ei ole myöskään epätavallista, että tietoturva-aukkojen löytäjät vaativat rahaa löydöksiensä kertomisesta tuotteen valmistajalle. Aukkoja ja ohjelmointivirheitä voi olla sekä käyttöjärjestelmässä, että siinä ajettavissa ohjelmissa.

OSA 2 - Häiritsijöistä

HÄIRINNÄN TÄSMÄLLISESTÄ AJOITTAMISESTA

Nyt tulee se hankalimmin nieltävä osuus. Se mikä on kovin mielenkiintoista, on häirinnän ajoittuminen. Aivan kuin joku näkisi täsmälleen sen mitä itsekin näen monitorieni ruuduilta ja etäheilauttaisi hiiren pointteria juuri kun olen esim. syvässä keskittyneisyyden tilassa tekstiä ruudulta lukiessani.

Tietotekniikkaa, mediatekniikka ja sähköoppia riittävissä määrin tuntevana en pidä ollenkaan mahdottomana ajatusta, että joku etälukee LCD-näyttöäni — niitä molempia. Sinnehän ne videosignaalit menevät ihan nätisti peräjälkeen — suojaamatonta johtoa pitkin. Muun muassa herra nimeltä Markus G. Kuhn on kokeellisesti osoittanut, että LCD-näyttöä on täysin mahdollista lukea satojenkin metrien päästä, näytön tai siihen liitetyn johdon emittoimaa säteilyä sopivalla laitteistolla tulkitsemalla ja siitä datasta kuvan uudelleen rakentamalla.

Sopiva voi tässä yhteydessä tarkoittaa myös sitä, että pyrittäisiin klassisen pavlovmaiseen tyyliin luomaan ehdollistumia ja muistijälkiä tiettyjen asioiden välillä. Tätäkin asiaa selvitän lisää tässä pitkin matkaa. Toki näytön etäkatselua voi käyttää myös esim. ideoiden kopiointiin, pankkitilin saldon tietoon saamiseen tai tarkempaan kohteen profilointiin. Lisää esimerkkiä muualla tämän viestin sisällä.

HÄIRITSIJÖIDEN IDENTITEETISTÄ

Koen jo pystyväni muodostamaan paikoitellen varsin tarkkaa vaikutelmaa häiritsijöiden identiteetistä ja persoonallisuudesta. Internetyhteyteni IP-osoite on julkinen tieto ja sitä on mahdollista tulla ”koputtelemaan” mistä päin maailmaa vain.

Kuten jo alumpana totesin, häiritsijöinäni ei ole – pelkästään – lapsia lapsellisine kokeiluineen. Voisin toki kirjoittaa listan niistä, joita voisin pitää yksittäisinä ryhminä ja antaa heille jonkin leimallisen nimen kuten ”tietotekniikan insinööriopiskelijoita, sekä heidän opettajiaan” tai ”paikallisia lukiolaisia” tai ”elinkeinoelämässä vaikuttavia henkilöitä, joiden toimintaa olen lausunnoillani häirinnyt” tai ”samassa talossa asuvat aikuiset ja lapset, sekä ihmiset, joihin he ovat suoraan tai epäsuorasti yhteydessä” tai ihan vaan ”jollain tapaa kateelliset”, mutta toistaiseksi pidättäydyn esittämästä tarkempaa määritelmää.

SOSIAALISISTA VERKOSTOISTA JA NIIDEN HYÖDYNTÄMISESTÄ

Nykypäivänä ei ole niin oleellista se, mikä on virallinen nimike tai asema koko yhteiskunnan mittakaavassa, sillä tärkeintä on se millaisen sosiaalisen verkoston omaa. Eli kuinka hyviä kontakteja omaa ja kuinka hyviä kontakteja kontaktit omaavat, sillä se vaikuttaa siihen kuinka hyvä kontakti hän on itselle. Kontaktin hyvyys on hyvää tai sopivaa suhteessa omiin tarkoituksiin ja tarpeisiin. Olennaista on se, että heidän avullaan pystyy toteuttamaan hahmottelemansa idean. Tätä voi verrata esim. siihen kuinka pienyritykset saattavat keskittyä omaan ydinosaamiseensa ja tarpeen tullen verkottua hetkellisesti muiden omaan ydinosaamiseensa keskittyneiden yritysten kanssa, jotta haluttu tavoite saavutettaisiin.

Valtioiden rajat ovat tämän asian suhteen melko merkityksettömiä, sillä internet ja muut viestimisen mahdollistavat välineet mahdollistavat helpon yhteydenpidon eri kansallisuuksia omaavien ihmisten välillä.

Eri yhteiskunnan kerrostumien, ammattiluokkien ja muiden sanallisesti ilmaistavien ryhmien välillä on myös entistä enemmän suoria yhteyksiä, joka osaltaan sumentaa ryhmien ja yhteisöjen välisiä rajapintoja. Mikä ei tosin tarkoita sitä, että kuka tahansa voisi omata sosiaalisen yhteyden keneen tahansa, mutta yleinen suuntaus on se, että sosiaalisia yhteyksiä pyritään aktiivisesti hankkimaan muualtakin kuin oman viiteryhmän sisältä.

EETTISISTÄ OHJEISTUKSISTA JA MORAALINIHILISMISTÄ

Eri aikakausina ja eri kulttuureissa, tai jopa samana aikakautena, samassa kulttuurissa, eri ajanhetkinä, voi olla läsnä ja ajattelua ohjaavana tekijänä erilaiset eettiset ohjeistukset, mallit joiden mukaan toimia. Nämä ohjeistukset esim. voivat määrittää mitkä asiat ovat hyveitä ja minkälaisten asioiden tekemistä pitäisi suorastaan välttää. Raamattu on ”ylhäältä päin” annetusta ohjeistuksesta hyvä esimerkki. Tosin, siitä voidaan ja on vedetty monenlaisia erilaisia kiistojenkin alaisia tulkintoja.

Toki on myös ihmisiä, jotka luovat itse omat määritelmänsä sille, mikä on hyvää ja mikä väärin. Ja sitten on myös ihmisiä, joiden teot eivät noudata jakoa hyviin ja vääriin asioihin, vaan heidän valintojaan ohjaa valinnoista seuraavan hyödyn maksimoiminen. Ja sitten on myös olemassa ihmisiä, joista ainakin behavioristisesti tulkiten saa vaikutelman, että he ovat moraalinihilistejä eli ikään kuin he eivät omaisi minkäänlaisia arvoja, eikä heidän toimintaansa ohjaisi mikään eettinen ohjeistus.

SIIRTYMISESTÄ KOHTI MORAALINIHILISMIÄ

Nykyään ymmärretään jo yhä nuorempana, mikä on ”pelin henki” eli kuinka elämässä pitäisi toimia, jos haluaa saavuttaa tavoitteensa. Ja ikäjatkumon toisessa päässä olevista iäkkäimmistä ihmisistä nekin, joilla vielä kymmenisen vuotta sitten oli jäljellä uskoa siihen, että ”hyvin tässä pärjätään, kun vain kohtelemme toisiamme, kuten itseämme haluaisimme kohdeltavan”, ovat alkaneet luopumaan tästä uskostaan.

Ihmiset rakentelevat ympärilleen sosiaalisista kontakteista rakentuvaa turvaverkkoa, sillä tänä päivänä useat noudattavat sitä ajatusmallia, että pelissä nimeltä elämä, ei huonoimmin ole pelannut se, joka on köyhä, vaan se jolla ei ole ollenkaan sosiaalisia kontakteja. Se ei ole niin oleellista, ovatko nämä kontaktit laatuaan vahvoja ystävyyssuhteita, vai jotain heikommin sitoutunutta, kunhan ne vain ovat oikeita, eivätkä keksittyjä.

Kuten rahaa, materiaa ja muuta käsin kosketeltavaa, ei sosiaalisia suhteitakaan riitä kaikilla tasapuolisesti. Niistäkin on kilpailua. Mistä osaltaan seuraa se, että mahdollisia kilpailijoita tai etäisestikin omaa elämään vaikuttavia muita henkilöitä pyritään häiritsemään tai tyystin estämään heidän mahdollisuutensa saavuttaa erilaisia etappeja ja mahdollisuuksia elämässä.

HEIMOUTUMISESTA

Ihmiset, jotka ovat paljon tekemisissä keskenään tai joilla on yhteisiä intressejä, muodostavat eräänlaisia nykyaikaisia heimoja. He eivät asu tiipiissä, eivätkä todennäköisesti tapaa rummuttaa sadetta esiin, mutta viholliseksi katsomansa he ovat silti valmiita tuhoamaan. Riippuen heidän elämäntilanteestaan ja käytettävissä olevista keinoistaan, he saattavat hoitaa tuhoamisen kirjaimellisesti omin käsin tai sitten hienostuneimmin keinoin. Edellinen on varsin harvinaista, paitsi siinä tapauksessa, että tekijä on ollut päihteiden vaikutuksesta joka hurmiossa tai aivan sekaisin.

OSA 3 – Loppurutistus

JOKELA, MYYRMANN, VIRGINIA TECH JA KOHTEEN EHDOLLISTAVA OHJAAMINEN ITSETUHOON

Palataanpa nyt siihen tietoverkon kautta tapahtuvaan häirintään ja sen täsmälliseen ajoittamiseen. Mainitsin jo siitä, että koen pystyväni muodostamaan vaikutelmaa häiritsijöideni persoonasta. Erityisen helpoksi he tekevät päätelmien teon silloin, kun he kiinnittävät häirinnällä (hiiren liikkeet, kovalevyn naksutukset, jne.) huomioni sellaisiin asioihin, joiden vain tietyn tiedon tai osaamistason osaava tietää olevan minun tietämykseeni kuuluvaa. Jo pelkästään tältä pohjalta syntyy vaikutelma, että taustalla vaikuttavat ainakin tietyt insinööriopiskelijat, tietyt asuintaloni asukkaat, tietyt paikalliset lukiolaiset, sekä sekalainen joukko ”turisteja”.

Korrelaatio aihetta käsitteleviä nettikirjoittelujeni ja häirinnän esiintymisen välillä on ollut näihin päiviin asti melko täsmällinen. Kun kirjoittelen netissä tietoturvaongelmista, siitä seuraa aina ylimääräisiä häirintäpurskeita, joka voi olla myös epäsuora kuten esim. määrällisesti valtavan sähköpostispämmin lähettäminen sähköposteihini. Vaikka tokihan sähköpostispämmin hetkellinen 4000 %:n nousu ja sen ajoittuminen juuri sopivasti nettikirjoittelujeni kanssa voi johtua muustakin.

Ihan erityisenä häirinnän, sanoisiko, teemana, on huomioni kiinnittäminen / keskittymiseni häirintä sellaisilla hetkillä, kun monitorieni ruudulla näkyy asioita, jotka ovat liitettävissä esim. sanoihin saksa, natsi, nietzsche, jokela, virgnia tech, myyrmannni, ampuminen, itsemurha, jne. Kerran, mutta vain kerran, häiritsijäni sortuivat tekemään harkitsemattoman kokeilun – oletettavasti – jolloin he tulivat jättäneeksi nähtävilleni sanan ”itsemurha”, joka oli korostettu muusta tekstistä esiin ”maalaamalla” se hiirellä. Kävin tuolloin ulkona viemässä roskapussin ja olin jättänyt tietokoneen päälle.

Muina kertoina he ovat pyrkineet toimimaan enemmän monitulkintaisesti. Mikä sinällään sai minut miettimään, mistä he tiesivät minun käyneen ulkona, jos häiritsijöilläni ei ollut suoraa näköyhteyttä minuun ulkona käydessäni. Monitulkintainen tarkoittaa tässä sitä, että kun selitän tätä asiaa jollekin, kuulijan on mahdollisempaa tulkita asia harhaluuloksi kuin konkreettiseksi todisteeksi.

Opiskelen parhaillaan iltalukiossa ja kävimme viime aiemmin historian kursilla mm. maailmansotien ja kylmän sodan aikaa, joten sen tautta nuo aiheet ovat olleet monitorin ruudullani läsnä. Ja mitä nyt uutisissa on ollut kirjoittelua, joissa noita sanoja esiintyy – eli lähes joka päivä.

Kun Virginia Techissä tapahtui koulusurma, kävin aihetta varsin syvällisesti, sillä halusin muodostaa itselleni vaikutelman siitä, miten asiasta kerrotaan, missä laajuudessa siitä kerrotaan, miten eri uutisvälineiden kertomat eroavat toisistaan, miten yleisö esim. netin keskustelufoorumeilla ja blogeissa siitä kertoo, jne. Myyrmannin tapahtumista luin kirjanakin ja Jokelan koulusurmasta kertomisiakin seurasin hyvin aktiivisesti. Kaikkien näiden aikana häirinnän määrä nousi ns. kattoon ja rauhoittui niiden jälkeen tavanomaisemmalle tasolle.

Erityisesti tuo Jokelan tapaus jäi mietityttämään, varsinkin mediassa esiintyneiden ristiriitaisten väittämien vuoksi. Median mukaan ampuja sekä oli hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, että hän ei ollut hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Tosin, se on tämän kirjeen kannalta epäolennaista, mutta tuntuipa sopivalta kohdalta mainita siitä.

Asia jäi mietityttämään myös teon suunnitelmallisuuden ja tekijän iän vuoksi. Tuntuu niin kovin oudolta, että niin nuori omaa jo sen ikäisenä niin vahvan vaikutelman siitä, että ihmisyys pitäisi lakkauttaa. Mitäpä jos hänen vaikutelmiensa syntyä edesautettiin? Mitä jos hänen havaintokenttäänsä asetettiin toistuvasti asioita ja ilmiöitä, jotka ohjasivat hänen ajatteluaan siihen suuntaan, joka lopulta johti massamurhaamiseen? Siis ei pelkästään tietokoneen ruudulle, vaan myös muualle niihin ympäristöihin missä hän liikkui.

Voisiko joillakin olla halu saada ”kilautettua” minutkin? Toki. Minä olen kymmenillä eri tavoilla haittaava tekijä lukuisille eri yhteisöille ja heimoille. Olen liikaa oman tieni kulkija ja tuon liian usein julkiseen tietouteen epäkohtia eri asioista. Sanani ja tekoni ovat lukuisia kertoja tulkittu mm. pilkaksi, ylimielisyydeksi, snobbailuksi ja vaikka miksi. Joitakin ihmisiä ärsytän jo pelkällä olemuksellani, ainakin siihen saakka, kunnes aloitan puhumaan ja he huomaavat, etten ollutkaan sellainen kuin he luulivat. Olen myös lähes ainoita, jotka yleensä tohtivat tuoda tälläisiä skenaarioita esiin. Ellen jopa ainoa.

HÄIRINNÄN TEKNIIKAN OPETTELEMISESTA

Häirintää sinänsä ei ole juuri sen vaikeampi opetella kuin kaukosäätimen käyttöä. Apinakin oppisi sen, sillä apinan älykkyys ja erinomainen oppimiskyky on todettu jo moneen otteeseen erilaisissa kognitiivista suorituskykyä mittaavissa tutkimuksissa. Häirintää voi helposti suunnitella internetissä, sillä sitä suunnittelemista ei häiritse kukaan ja suunnitelmista pääsee tietoiseksi vain valittu joukko ihmisiä. Valittu joukko voi koostua melkeinpä keistä vain. Osaa heistä viehättää huvittelunhalu, osalla on mielessään jotain monimutkaisempia kuvioita ja osaa on muuten vain helppo manipuloida ja houkutella.

Varsinainen häirintä olisi helppo toteuttaa yksinkertaisen käyttöliittymän avulla, jossa näkyy etäpäätteen ruudun näkymä ja siinä vieressä olisi rivi painonappeja, joissa lukee ”heilauta hiirtä”, ”sammuta kovalevy”, ”käynnistä kovalevy”, ”käynnistä kovalevyn indeksointi”, ”säädä tuulettimen nopeutta”, jne. Teknisesti valveutuneemmat voivat toki tehdä monimutkaisempiakin temppuja, käyttäen muita tarkoitukseen sopivia ohjelmia.

Eräänlaista häirintää on toki myös sekin, että kohteen tietoja varastetaan kopioimalla hänen tiedostojaan, sähköpostejaan, profiloimalla hänen netinkäyttöään, otetaan ruutukauppauksia ja muuta sellaista. Sekään ei olisi kovin utopistista, että esim. joku paperitehtaalta 30 yhtäjaksoisen työvuoden jälkeen potkut saanut ja nyt työtön perheenelättäjä tekisi juuri tuollaista, tiedon eteenpäin kauppaamisen tarkoituksessa. Tämä mainittuna esimerkkinä, ei jotain tiettyä ihmisryhmää demonisoivana. Yhtä hyvin kyse voisi olla taloudellisesta hyvin toimeentulevasta, joka haluaa osoittaa jollekin ryhmälle tai yhteisölle mitä hyötyä hänestä voisi olla.

Kauppaa voi käydä niin kovin monella asialla. Joku käy kauppaa sosiaalisilla kontakteilla, joku hyvillä varastetuilla raakileideoilla ja joku tietoteknisellä taituruudellaan.

TEKNOLOGIAN HALPENEMISESTA JA HÄIRINNÄN ARKIPÄIVÄISTYMISESTÄ

Ikiajoista lähtien on aina ollut tahoja, jotka ovat mieltyneet valtaan tai ainakin siihen, että on jotakin mitä kontrolloida. Vallastaan ovat myös eri tahot eri aikakausina päässeet, kuten Ranskan vallankumouksen tai uskonpuhdistuksien aikana. Nykyään ylin valta on Suomessa hallituksella, mutta medialla on myös taipumusta pyrkiä olemaan merkittävä vallankäyttäjä, joka vaikuttaisi merkittävästi jopa hallituksen toimiin, valintoihin ja päätöksiin.

Vähemmän selvästi näkyvänä vallankäyttäjänä tulevat tulevaisuudessa olemaan mm. tietoverkkoja ylläpitävät tahot, sillä kaikki muut tahot ovat riippuvaisia tietoverkkojen toiminnasta. Toisaalta, kontrolli hajaantuu, kunhan ubiikkiyhteiskunta, jossa kirjava joukko pienistä suuriin laitteisiin ympäristössämme voi keskustella langattomasti keskenään, valmistuu. Tämä tosin lisää häirinnän mahdollisuuksia eksponentiaalisesti.

Pienemmässä mittakaavassa, jonkinlaista valtaa tai kontrollia hamuavat myös ”pienet ihmiset”. Näiden ihmisten mahdollisuudet kontrolloida asioita tai omata jonkinlaista valtaa muihin nähden, mahdollistuu mm. häirintään tai etätarkkailuun soveltuvien laitteiden halvetessa ja tullessa kaikkien helposti saataville. Tai vaihtoehtoisesti he hankkivat kalliimmat laitteet yhdessä saman intressien omaavien raharikkaiden kanssa ja tekevät keskinäisen sopimuksen laitteiden käytöstä.

LAKIEN JA SÄÄNNÖSTEN ASETTAJIEN, SEKÄ NIIDEN NOUDATTAMISIEN VALVOJIEN MERKITYKSETTÖMYYS

Jos joku kävisi viemässä asuintalon pihalta pyykkinarut, talon sisältä pyykkihuoneen oven tai viettäisi päiväkausia aikaa jonkun toisen asuintalon häkkivarastossa, siihen olisi helpohko isännöitsijän ja poliisin puuttua, sillä konkreettisia jälkiä olisi sormella osoitettavissa.

Jos joku käy talon sisällä tietoverkon kautta, siihen on hankalampi puuttua. Siitäkin huolimatta, että konkreettisia todisteita liikkuisi jatkuvana virtana pitkin tietoverkkoa. Koska tietoliikennettä ei Suomen lain eikä EU:n säädösten mukaan saa seurata operaattori- tai kiinteistötasolla, poliisin tai kiinteistön omistajan toimesta, voivat netin kautta tunkeutujat tehdä periaatteessa mitä vain ilman kovin suurta kiinnijäämisen riskiä. Varsinkin kun yhteydenoton voi aina kierrättää jonkin zombie-koneen kautta, joka sijaitsee jossain kaukana kuten Nigeriassa.

Tämän tietämyksen valossa netin kautta häiritsijät ovat ainakin tältä osin eräänlaisia anarkisteja, jotka luovat itse oman lakinsa ja pilkkaavat ”ylhäältä annettuja” määräyksiä ja rajoituksia. Tämä tulee jatkumaan.

Mikä lieneekään tulevaisuudessa kiinteistönomistajien ja virkavallan positio yhteiskunnallisessa merkitysverkostossa? Ovatko he jatkossakin niitä, joita – kerrotulta osin – ei kunnioiteta? Entä mitä muita osa-alueita tämä epäkunnioittavuus tulee laajentumaan kattamaan?

Jotain pieniä merkkejä on ollut lehdissä siitä, että tietoverkkohäirinnälle voitaisiin tai oltaisiin tehty jotain, viitaten mm. Vuoden poliisin (2007) aikaansaannoksiin sillä rintamalla, mutta se että niissäkin yhteyksissä kuitattiin asia nuorten poikien leikkimielisellä kokeiluilla, vei uskottavuuden niiltäkin saavutuksilta. Siinä lähinnä vahvistetaan vanhaa stereotyyppiä.